Syntynyt Keski-Suomessa 1978, itseoppinut taiteilija. Uusperheen isä, perheessä 4 lasta.  Lapsena piirsi aina jotain. Hermanni halusi oppia lisää. Isän abstraktin maalauksen innoittamana teki päätöksen tulla jonain päivänä taiteilijaksi.

​

Hermanni aloitti maalaamisen, teki maalauksia ja muotokuvia teini -ikäisenä. Opiskeli lähihoitajaksi vuonna 2000 ja piti taidetta harrastuksena. Isä kuoli tuolloin. Kului 20 vuotta, ja elämä piti kiireisenä perheen perustamisen ja lapsen kasvattamisen kanssa.  Uran tekeminen terveydenhuollossa, psykiatrian puolella ja ikääntyneiden palveluasumisessa.

 

Vuosi 2020 tuli ja Hermanni alkoi maalata uudelleen, hän meni naimisiin ja sai aivoinfarktin häämatkalla Rauman Kylmäpihlajan majakalla. Hermanni vietti seitsemän kuukautta kotona ja treenautti itsensä takaisin normaaliin elämään. Hermanni otti siveltimen käteen ja maalasi koko menneisyyden, turhautumisen ja surut pois, ja nyt, kun selviytyi aivoinfarktista, hän alkoi nähdä elämän tärkeimmät asiat syvemmin.

 

Hermannista tuli taiteilija.

 

"Pidän taidettani keinona poistaa kipua ja surua, päästää irti peloista ja fobioista. Haluan myös pitää hauskaa maalaamisen aikana! Haluan auttaa ja parantaa ihmisiä taiteellani ja välittää huolehtimista ja rakkautta jokaiseen tekemääni teokseeni.

Maalauksissani on erittäin voimakkaita tunteita. Haluan tuntea jokaisen hetken elämässä erittäin voimakkaasti, en halua elää elämää katuen, etten tehnyt, enkä yrittänyt. En tiedä muuta tapaa elämässä, joka vie pahat tunteet pois kuin maalaaminen. "